Tämä blogi tulee siis kertomaan tarinaa mun työssäoppimisesta Lontoossa huhtikuussa 2014. Aluksi haluan kertoa siitä kuinka sekavaa tää vaihtoonhakuprosessi itsessään on ollut. Varoitus: hiukan sekavaa tekstiä :D

Eli, syyskuussa menin kansainvälisten hakujen infoon koululle, tarkoituksena selvittää voisinkohan hakea viimeiselle työssäoppimisjaksolle Lontooseen, vaikka se onkin näyttöjakso. Kun sain tietää sen olevan mahdollista, tein hakemuksen opettajalle ja jäin odottelemaan. Toimitin virallisen hakulomakkeen, motivation letterin ja CV:n. Sain sitten kuulla että minulle olisi paikka koulussa Barnetissa. Hyvä juttu. Toimitettiin koululle papereita ja tehtiin todella pitkiä hakemuksia joissa oli kysymyksiä mm. mun tulevaisuudenhaaveista (?) , ja hoidettiin viimeisii yksityiskohtia kuntoon.

Jostakin syystä sieltä Lontoon päästä ei vain tullut sitä viimeistä varmistusta paikasta, ja vastaukset vain venyivät. Kunnes sitten kävin keskusteluja erään opettajan kanssa ja selvisi, että vaihtokoululla oli tiedossa ihan eri päivät kuin mulle oli suunniteltu vaihtoon. Ne luuli että olen tulossa toukokuussa. Ja sitten ilmeni että Lontoolaisillahan alkaa kokonaiset kaksi viikkoa pääsiäislomaa heti siitä mun suunnitellusta saapumispäivästä. Tämä tietysti mutkistaa vaihdon suunnittelua, sillä vaikka työssäoppimispaikat olivatkin auki, niin ne koulut eivät halunneet ottaa opiskelijoita sille ajalle.

Barnetin koulu sitten lopulta kieltäytyi vuodenvaihteessa ottamasta minua sinne, ja mulle alettiin etsiä uutta työssäoppimispaikkaa. Vaihtopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja ajattelin jo että en olekaan lähdössä minnekään. Mutta sitten, kuukautta ennen vaihtoonlähtopäivää, eräs koulun toinen opettaja lopulta löysi minulle ihmeen kautta työssäoppimispaikan dementiakodista pohjoislontoosta. Oli toki hienoinen sokki saada tietää kuukautta ennen lähtöä missa vietät sittenkin huhtikuun, mutta mikäs siinä, tänne mä halusin :D

Uuteen kouluun piti toimittaa lisää papereita ja hakemuksia mutta kaiken oli tarkoitus järjestyä. Mutta ilmeisesti tämä ei ole ollut tarpeeksi monimutkainen vaihto. Nimittäin perjantaina, kolme päivää ennen vaihtoa työssäoppimispaikasta tuli viestiä että he tarvitsevat minulta rikosrekisteriotteen. Se skannattiin, mutta se ei riittänytkään. Työssäoppimispaikka halusikin tarkemman oman selvityksen CRB:n, jota ilman en saisi aloittaa työssäoppimista. Tätä ei myöskään voisi hakea ennen kuin maanantaina paikan päällä. Lauantaina kun soitin työssäoppimispaikan johtajalle hän kertoi että tarkemman rikosrekisteriotteen hakemisessa voi ulkomaalaisella mennä 4-6 viikkoa. Tässä vaiheessa alkoi hienoinen epätoivo iskeä..

Lensin kuitenkin Lontooseen ilman mitään käryä työssäoppimispaikasta. Kävin heti saavuttuani koululla tekemässä hakemuksen, vaikka tarkempi taustaselvitys ei ehtisikään harjoitteluun, sekä työssäoppimispaikalla. Koska oma enkku on hieman hakusessa ajoittain ja työssäoppimispaikan työntekijöilläkään ei kaikilla ollut äidinkielenä englanti ja monilla oli aksentti, oli myös hiukan kommunikaatiovaikeuksia ja väärinkäsityksiä. Etsimme englannin koulun opettajan kanssa sitten minulle uuden (kolmannen) työssäoppimispaikan, kun aikaisempi ilmoitti ettei ota minua vastaan ilman CRB:tä.

Oon kirjottanut varmasti kymmeniä sähköposteja opettajille Lontoossa ja Suomessa, tehnyt hakemuksia, muuttanut suunnitelmia ja stressannut kaikesta mahollisesta. Useampaan kertaan kun olen soittanut niin he ovat luulleet että tulen pariksi päiväksi tai viikoksi enkä kuukaudeksi sinne. Hyvin pyörii :D

"I think you've had enough tea for today"

HUOM!

Tämä oli nyt kauhean kiukkuisen ja varmasti stressaantuneen oloinen kirjoitus, mutta oikeasti kokonaisfiilis on aivan mahtava! Istun kirjoittamassa tätä Lontoossa. Ei voi kauheesti murehtia kun vieressä höyryää brittityyliin keitetty teekupponen ja ikkunasta aukeaa näkymä Lontoon kaduille. Oon ollut täällä Lontoossa nyt viikon ja ollut tosi hieno kokemus, vielä kolme viikkoo edessä... All is well that ends well, right?

Terkut Lontoosta :)

Julia