Aloitin maanantaina työssäoppimisen paikallisessa dementiakodissa Morriss Housessa, jossa tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa n. 35 asukkaalle. Paikallisissa tavoissa on paljon eroja suomalaisiin, ja ekat päivät vaati vähän totuttelua, mutta nyt kun viikko on mennyt alkaa jo sujua. Kerron eroista myöhemmin :D

7.30-n. 10.30 Aamuvuorot alkavat täällä puoli kahdeksalta, jolloin jaetaan kaikki aamutoimissa apua tarvitsevat asiakkaat hoitajien kesken. Pääasiassa töitä tehdään pareittain, esimerksi täällä on paljon todella vanhoja, lähes satavuotiaita asukkaita, sekä muuten vain liikuntakyvyttömiä., joiden kanssa käytetään nostureita, pyörätuoleja jne. Muutama vuodepotilaskin löytyy. Aamulla nämä pestään, puetaan, ja tuodaan aamupalalle, jota hoitaa vuorovastaava. Osa asiakkaista tulee omin avuin aamiaiselle, mutta suurin osa haetaan joko yhden tai kahden hoitajan voimin. Talossa on myös pyykkihuone, jossa hoitajat pesevät asiakkaiden vaatteet. Jokaisen asiakkaan käyttämät likaiset vaatteet, käytetyt pyyhkeet tms. viedään aina ennen seuraavaa asiakasta pyykkiin ja haetaan seuraavan asiakkaan puhtaat vaatteet. Aamulla on lisäksi aina muutaman asiakkaan suihku, pääsääntöisesti melko samanlaiset aamutoimet kuin suomalaisessakin palvelutalossa.

10.30-12. Kahvitauko on sitten kun aamutoimet on tehty, about yhdeltätoista, jolloin asukkailla on toimintaa, musiikkihetki tai pelejä. Musiikkihetki kestää vielä lounaan jälkeenkin, ja kun ne laulut on nyt kuullut joka päivä uudestaan ja uudestaan, ne jää soimaan päähän :D Entä sit jos oli töissä täällä.. Tehdään kaikkea pientä, hoidetaan pyykkejä, viikataan asukkaitten vaatteita, katetaan pöytä. Tällöin asiakkaille tarjotaan myös päiväkahvit.

12.30-13.30 Lounas tai ehkä hieman myöhemmin. Kaikki asiakkaiden ruoka valmistetaan talon omassa keittiössä, ja tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi kaikille tarjotaan jälkiruoka niin lounaalla kuin päivälliselläkin, tuoreita hedelmiä ja jäätelöä yleensä tai sitten jokin marjasose.

n. 13.30 Lounaan jälkeen asukkaat viedään takaisin päiväsaliin tai omiin huoneisiinsa. Suurin osa torkkuu tässä vaiheessa päiväsalissa tai ottaa nokoset omassa huoneessa. Jatketaan pikkujutskien hoitamista, hoitajat kirjaa päivän työt ylös.

14.30 Aamuvuoro päättyy ja iltavuoro alkaa, ja kestää puoli kymmeneen.

n. 16.00 Päivätee, tarjotaan osalle asukkaista huoneisiin mutta päiväsaliin pääasiassa. Lisänä pullaa tai keksejä.

17.00-18.0017.00-18.00 Päivällinen. Asukkailla on joka päivä kolmen (?) ruokalajin päivällinen.Alkuruokana on joku sosekeitto, sitten varsinainen päivällinen ja jälkiruoka.

18.00-19.3018.00-19.30 Tehdään pikkuhommia jos niitä on. Pitkän päivän hoitajat kirjaa jotain.

19.30 välivuoro loppuu.

19.30- 21.3019.30- 21.30 Illalla vielä iltapala ja iltatoimet.

 

Terkut Lontoosta :)

Julia

 

 

Tämä blogi tulee siis kertomaan tarinaa mun työssäoppimisesta Lontoossa huhtikuussa 2014. Aluksi haluan kertoa siitä kuinka sekavaa tää vaihtoonhakuprosessi itsessään on ollut. Varoitus: hiukan sekavaa tekstiä :D

Eli, syyskuussa menin kansainvälisten hakujen infoon koululle, tarkoituksena selvittää voisinkohan hakea viimeiselle työssäoppimisjaksolle Lontooseen, vaikka se onkin näyttöjakso. Kun sain tietää sen olevan mahdollista, tein hakemuksen opettajalle ja jäin odottelemaan. Toimitin virallisen hakulomakkeen, motivation letterin ja CV:n. Sain sitten kuulla että minulle olisi paikka koulussa Barnetissa. Hyvä juttu. Toimitettiin koululle papereita ja tehtiin todella pitkiä hakemuksia joissa oli kysymyksiä mm. mun tulevaisuudenhaaveista (?) , ja hoidettiin viimeisii yksityiskohtia kuntoon.

                                                     

Jostakin syystä sieltä Lontoon päästä ei vain tullut sitä viimeistä varmistusta paikasta, ja vastaukset vain venyivät. Kunnes sitten kävin keskusteluja erään opettajan kanssa ja selvisi, että vaihtokoululla oli tiedossa ihan eri päivät kuin mulle oli suunniteltu vaihtoon. Ne luuli että olen tulossa toukokuussa. Ja sitten ilmeni että Lontoolaisillahan alkaa kokonaiset kaksi viikkoa pääsiäislomaa heti siitä mun suunnitellusta saapumispäivästä. Tämä tietysti mutkistaa vaihdon suunnittelua, sillä vaikka työssäoppimispaikat olivatkin auki, niin ne koulut eivät halunneet ottaa opiskelijoita sille ajalle.

                          

Barnetin koulu sitten lopulta kieltäytyi vuodenvaihteessa ottamasta minua sinne, ja mulle alettiin etsiä uutta työssäoppimispaikkaa. Vaihtopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja ajattelin jo että en olekaan lähdössä minnekään. Mutta sitten, kuukautta ennen vaihtoonlähtopäivää, eräs koulun toinen opettaja lopulta löysi minulle ihmeen kautta työssäoppimispaikan dementiakodista pohjoislontoosta. Oli toki hienoinen sokki saada tietää kuukautta ennen lähtöä missa vietät sittenkin huhtikuun, mutta mikäs siinä, tänne mä halusin :D

Uuteen kouluun piti toimittaa lisää papereita ja hakemuksia mutta kaiken oli tarkoitus järjestyä. Mutta ilmeisesti tämä ei ole ollut tarpeeksi monimutkainen vaihto. Nimittäin perjantaina, kolme päivää ennen vaihtoa työssäoppimispaikasta tuli viestiä että he tarvitsevat minulta rikosrekisteriotteen. Se skannattiin, mutta se ei riittänytkään. Työssäoppimispaikka halusikin tarkemman oman selvityksen CRB:n, jota ilman en saisi aloittaa työssäoppimista. Tätä ei myöskään voisi hakea ennen kuin maanantaina paikan päällä. Lauantaina kun soitin työssäoppimispaikan johtajalle hän kertoi että tarkemman rikosrekisteriotteen hakemisessa voi ulkomaalaisella mennä 4-6 viikkoa. Tässä vaiheessa alkoi hienoinen epätoivo iskeä..

Lensin kuitenkin Lontooseen ilman mitään käryä työssäoppimispaikasta. Kävin heti saavuttuani koululla tekemässä hakemuksen, vaikka tarkempi taustaselvitys ei ehtisikään harjoitteluun, sekä työssäoppimispaikalla. Koska oma enkku on hieman hakusessa ajoittain ja työssäoppimispaikan työntekijöilläkään ei kaikilla ollut äidinkielenä englanti ja monilla oli aksentti, oli myös hiukan kommunikaatiovaikeuksia ja väärinkäsityksiä. Etsimme englannin koulun opettajan kanssa sitten minulle uuden (kolmannen) työssäoppimispaikan, kun aikaisempi ilmoitti ettei ota minua vastaan ilman CRB:tä.

Oon kirjottanut varmasti kymmeniä sähköposteja opettajille Lontoossa ja Suomessa, tehnyt hakemuksia, muuttanut suunnitelmia ja stressannut kaikesta mahollisesta. Useampaan kertaan kun olen soittanut niin he ovat luulleet että tulen pariksi päiväksi tai viikoksi enkä kuukaudeksi sinne. Hyvin pyörii :D

                                 

"I think you've had enough tea for today"

HUOM!

Tämä oli nyt kauhean kiukkuisen ja varmasti stressaantuneen oloinen kirjoitus, mutta oikeasti kokonaisfiilis on aivan mahtava! Istun kirjoittamassa tätä Lontoossa. Ei voi kauheesti murehtia kun vieressä höyryää brittityyliin keitetty teekupponen ja ikkunasta aukeaa näkymä Lontoon kaduille. Oon ollut täällä Lontoossa nyt viikon ja ollut tosi hieno kokemus, vielä kolme viikkoo edessä... All is well that ends well, right?

Terkut Lontoosta :)

Julia

 

Lento laskeutui sunnuntaina Heathrowlle, ja Lontoo on juurikin niin hieno kaupunki kuin voisi kuvitella, ellei hienompi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja hostperheeni erittäin mukava. Täällä on oikeesti todella englantilainen meininki, ekana päivänä katottiin hostiperheenkanssa bondleffa ja syötii perinteist englantilaist ruokaa, ja tietty juotii teetä :)

 

 

En ole vielä ollut työssäoppimassa, sillä viime hetkellä selvisi että työssäoppimispaikkaan olisi tarvittukin englannin tarkempi rikosrekisteriote, CRB. Joten en päässytkään sinne työssäoppimaan, mutta englannin yhteistyökoulun opettaja onnistui löytämään minulle uuden työssäoppimispaikan päivässä :D Mikäs siinä. Uusi työssäoppimispaikka on ihanaan vanhaan viktoriaaniseen taloon rakennettu dementiakoti, jossa on 24/7 hoitoa. Vaikuttaa mukavalta paikalta ja aloitan siellä maanantaina.

 

  Olin turisti ja otin kuvan ambulanssista :)

Kun nyt ei tänään ollut mitään tekemistä sen jälkeen kun kävin tapaamassa uuden työssäoppimispaikan johtajaa, lähdin kaupungille katsomaan nähtävyyksiä ja tutkimaan Lontoon terveydenhuoltoa. Ensimmäisenä huomasin että täällä on joka ikisessä kulmassa hammaslääkäri! Ja siis mikä se olikaan se stereotypia brittien hampaista :D

 

Tässä nyt vain se jäävuoren huippu niistä kuvista mitä otin näistä hammaslääkäreiden vastaanotoista, oitkeesti otin näitä varmaan kymmenen:

 

                                       

Kerron myöhemmin vielä lisää siitä millainen sotku tämä hakuprosessi oikeen on ollut ja tietty kun pääsen sitten sinne itse työssäoppimaan :)

Terkut nyt täältä Lontoosta,

Julia :)